Tänään siis matkustuspäivä. Juna lähti Oulusta 6.30, harmikseni heräsin vasta 5.30 ja kuudelta meitä oltiin jo hakemassa.
Eilen sain sanottua heipat ja moikat osalle sukulaisista, harmikseni en nähnyt todella hyvää ystävääni, jolle olen melkein koko elämäni velkaa 😉 Vaikeinta oli halata äitiä ja tajuta, että tässä ollaan nyt ihan oikeasti menossa. Itkuhan sitä eilen pääsi, junassa tirskautin onnen kyyneleet -sain jättää tuon pahalta haisevan tasapaksun kaupungin taakse.
Kovin eri biisejä pyörii päässä; kun tänään lähden, tulvii pohjanmaa (tulviiko?), menolippu eikä vähäisempänä eikä mitenkään asiaan liittyvänä, itkisitkö onnesta. Hmm.
Siinähän ne tärkeimmät tälle aamua, nyt kun koira jatkaa makosasti yöunia lattialla, voin käydä paikalliselta snäkäriltä hakemassa kahvia ja vettä.
Eiku joo, ootte varmaan todella kateellisia, mutta huomenna on Tuurin kyläkaupassa rakas kollegani, Timo Harjakainen. Kerron siitä sitten huomenna!
